<$BlogRSDUrl$>
Sankariäidit 

maanantaina, kesäkuuta 16, 2003

Maanantai-aamu, melkein kesäinen ilma. Olen pyöräillyt huonokuntoisen kävelyvauhtia töihin ihmetellen miten paljon pakokaasua voi tulla muutamasta autosta. Viikonloppu oli miellyttävä ja rauhallisen helsinkiläistyylinen: ruoanlaittoa kotona, kävelyä kaupungilla, pistäytyminen lähiseudun taidegallerioissa.

Ostin viime keväänä Tukholmasta Nina Solomonin ok amen -kirjan joka kertoi erittäin kiehtovasti Brooklynin Williamsburgin ortodoksijuutalaisyhteisöistä, joissa erilaisia uskonnon sääntöjä pyritään noudattamaan mahdollisimman kirjaimellisesti. Kirja valotti näiden ihmisten elämäntyyliä ja valintoja, ja toi syvyyttä ja ymmärrystä ohimokiharaisiin huopahattuisiin ja mustatakkisiin miehiin, joita sitä ennen olin lähinnä ihmetellyt lentokentillä ja Manhattanin 47:nnen kadun timanttikauppojen liepeillä. Katsoin siksi eilen TV1:ltä dokumentin australialaisesta 17-lapsisesta lubavitch-juutalaisesta perheestä , jossa arjessa liikuttiin minibussilla ja vähän väliä järjestettiin 300 hengen perhejuhla. Perhe vaikutti onnelliselta ja yllättävän normaalilta, mutta arki oli vahvasti äidin harteille, ja teräsnaisen voimia ja uskoa ei voinut muuta kuin ihmetellä. Chaya-äidin mukaan arki helpottui kolmannen lapsen saapumisen jälkeen - lapset ja heidän tarpeensa alkoi ottaa Jumalan tahdon toteuttamisena ja omana kuuliaisuustehtävänä, ei itsensä toteuttamisena, ja se tuntui antavan uudenlaista voimaa perheen kasvattamiseen.

Tämän rinnalla aamun Hesarin kaupunkisivuilta silmiin osunut lauttasaarelaisäidin ruikutus hänen ja hänen 1-vuotiaan poikansa elämän pilaavista, vaarallisista lokeista tuntui tulevan kuin toiselta planeetalta, ainakin tämän lokkien ystävän mielestä... En voi ymmärtää ihmisiä, joiden pitää ängetä asumaan Lauttasaareen, jos lokit häiritsevät. Asia ratkeaa tehokkaasti muuttamalla pari kilometriä sisämaahan. Erityisen oudolta tuntuu, että 1-vuotiaan lapsen äiti ei ollenkaan näyttänyt tajuavan lokkiäidin huolta poikasistaan. Pari viime kesää olen itsekin väistellyt reviiritietoisia lokkeja, mutta sehän kestää vain pari viikkoa kesässä, ja liikkuttavan pienistä höyhenpalloista tulee pian lentoa harjoittelevia teini-ikäisiä, joiden kasvua ja kehitystä on ilo seurata.

Korvikeaskartelua 

perjantaina, kesäkuuta 13, 2003

Due to popular demand - siis näin itselleni uskottelen - ajattelin liittyä bloggaaviin massoihin, kun olen nähnyt niin monta kivaa ja hyödyllistä sivustoa. Nyt on perjantai ja 13. päivä, mikä olisi siis parempi hetki aloittaa? Varsinkin kun mieheni Pekka on poissa jaloista ja suomalainen ylittämätön kesäilta tarjoaa 12 asteen lämpöä juhannuksen alla.

Blognäpertelyn lomassa seuraan lokinpoikasten kasvua ja kehitystä kadun toisella puolella olevan oppilaitoksen parkkipaikalla. Ok, käsitän olevani surullinen tapaus, nyt on sentään kuitenkin perjantai-ilta. Lokkeja kuitenkin voi syyttää päätymisestäni postaamaan tätä - yritin etsiä netistä tietoa lokkien pesinnästä - siitä huolimatta että tämä on kolmas kesä jolloin katselen Pikku Lokkeja, en edes tiedä ovatko nuo touhukkaat ja reviiritietoiset vanhemmat harmaalokkeja vai kalalokkeja. Netistä löytyy erilaista eläinmaailman tosi-TV:tä kuten BBC:n badgercam ja näköjään myös suomalainen, huikean väkivaltainen ja traaginen Pönttökamera. Mistä tulee mieleen, että luin aiemmin päivällä Salon.comista juttua tosi-TV-koosteista, jotka auttavat noukkimaan parhaat palat kaikista Amerikassa pyörivästä tauhkasta. Kunhan nyt ensin saataisiin ABC:n Extreme Makeover Suomeen!


Älykkövanhemmat ostavat lapsilleen Anthony Giddens- ja Michel Foucault- action-ukot seksististen toimintalelujen sijaan. Myös Jumala ja Freud ovat tarjolla.

This page is powered by Blogger. Isn't yours? Listed on Blogwise