Hurrikaani Isabel on iskenyt North Carolinaan, ja vaikka emme ole myrskyn silmassa, taallakin tuulee sen verran kovaa etta lahdin toista etuajassa kotiin. Myos Pekan ja minun suunnittelema ostosreissu Harlemiin hankkimaan omaa ghettoblasteria ja televisiota estyi, silla ei ole kovin kiva ajatus raahata valtavassa tuulessa herkkaa elektroniikkaa. Tuuli romisuttelee kattopelteja ja ulvoo ilmastointiaukoissa. Kun seisoin hetken 168. kadun pysakilla, puuska iski minuun pari kertaa sen verran etta horjahdin. Luojan kiitos pysakki ei ole Hudson-joen korkealla toyraalla George Washington Bridgen tuntumassa! Columbiasta tuli sahkopostiviesti, etta yliopisto on ehka huomenna kiinni huonon saan vuoksi. Tervetuloa takaisin saahulluun maahan, jossa weather.com korvaa ikkunasta ulos vilkaisemisen saatilan selvittamisessa, ja luonnonkatastrofit seuraavat toistaan. Virginiassa ja NC:ssa on jo julistettu kansallinen hatatila...

NY Timesissa oli liikuttava juttu 95-vuotiaasta juutalaismummosta, joka oli lahtenyt haalimaan hatavarastoja myrskya vastaan Brighton Beachissa lahikaupasta, mutta jaanyt huolimattoman kuljettajan auton alle ja kuollut hit-and-run-onnettomuudesta. Ehkapa tasta kannattaa oppia: jatamme myrskyostokset valiin.

Pekka on aloittanut oman byrokratiarumbansa, han asioi tanaan onnistuneesti sosiaalivirastossa samalla virkailijalla kuin mina pari viikkoa sitten ja kavi New York Universityn kampuksella ja kirjakaupassa.