Pekka yrittää kovasti assimiloitua. Osinhan se onnistuukin: Starbucks-kahvi alkaa jo syrjäyttää Saludon. Myös katukuvaan hän onnistuu sulautumaan paljon minua paremmin: outoja vihreälehtisiä luutamaisia vitsakimppuja kantaneet ortodoksijuutalaiset nuoret miehet kävivät taannoin metroissa herätyskampanjaa. He ohittivat useimmat muut matkustajat, mutta innostuivat heti nähdessään Pekan. (Koulussa opetettiin, että juutalaisuus ei ole lähetystyöorientoitunut uskonto: ehkäpä se on totta, ja siksi herätysiskujen kohteet valittiin puhtaan ulkonäköpohjaisesti, goyim saivat jäädä oman onnensa nojaan.)

Lisää assimiloitumisprosessista oheisessa Pekan kirjeessä kavereilleen:

Hello!

Huomasin tässä viime viikolla, että olen lukenut huolimattomasti Yhdysvaltain siirtolaisuusviranomaisten papereita. Minun ei tarvitsekaan asua maassa viittä vuotta anoakseni maailman johtavan demokratian kansalaisuutta, vaan voin jättää paperit sisään jo vähän alle kolmen vuoden oleskelun jälkeen.

Aikainen lintu nappaa madon, joten eipä muuta kuin heti lataamaan tietokoneelle lomake N-400, "Application for Naturalization". Hmmm... rotu... hiusten väri... oletko koskaan kuulunut natsipuolueeseen... oletko koskaan tehnyt rikosta, josta et ole jäänyt kiinni... oletko koskaan valehdellut Yhdysvaltain siirtolaisvirastolle...

Hei, mutta mitäs tämä on: "Would you like to legally change your name (optional)? If yes, print your new name you would like to use." Tämähän olisi mahtava tilaisuus ottaa nimekseen melkein mitä hyvänsä, ajattelen. Uusi alku uudessa maassa. Pekka Hirvosen jatkuva tavaaminen on muutenkin niin turhauttavaa, kun kukaan ei osaa kirjoittaa sitä oikein.

Kannattaisi ehkä saman tien ottaa jokin aatelisnimi, jotka on Suomessa lain mukaan suojattu, mutta täällä vapaata riistaa. Casimir Ehrnrooth? Pekka Ehrnrooth? Gilbert von Rettig? Maistelen nimiä suussani: "Hi, my name is Gil". Ei, ei oikein kuulosta luontevalta.

Ehkä jotakin räväkämpää? Menisiköhän Adolf Hitler läpi? Toisaalta kielteinen vastaukseni natsipuoluekysymykseen voisi vaikuttaa epäuskottavalta, jos haluaisin vaihtaa nimeni Adolfiksi. Osama bin Laden? Osama bin Hitler? Vaihtoehtojen houkuttavuudesta huolimatta peräännyn. Voisi tulla liikaa hate-crime -ongelmia.

Lopulta päädyn tylsään vaihtoehtoon. Päätän kääntää nykyisen nimeni englanniksi. Näinhän monet suomalaissiirtolaiset menettelivät sata vuotta sitten. Pekka olisi varmaankin Peter, mutta entä Hirvonen? Parasta jättää -nen kääntämättä, alkaa kuulostaa muuten liikaa intiaaninimeltä, ajattelen. En välitä olla Petteri Pieni Hirvi.

Hirven englanninkielisistä vastineista Moose vaikuttaa turhan onomatopoeettiselta, mutta entäpä Elk? Peter Elk. Naseva, aukenee heti, helppo tavata puhelimessa. Nappaan käteeni Manhattanin puhelinluettelon tarkistaakseni, montako tulevaa kaimaani saarella asuu. Luettelosta ei löydy kuin kaksi Elkiä, Allen ja Jennifer. Saaren kaksi Hirveä asuvat lähellä toisiaan, Allen 23. kadulla ja Jennifer 26:lla. Täydellistä. Nimi ei ole pelkästään funktionaalinen ja kuulosta kauniilta; se on myös uniikki ainakin tässä kaupungissa.

Nyt sitten vain odotellaan vuotta 2006, jotta pääsen jättämään kansalaisuushakemukseni sisään. Siirtolaisviraston webbisivu ei sanonut käsittelyajoista mitään, mutta jos hyvä tuuri käy, pääsen ehkä äänestämään vuoden 2008 presidentinvaaleissa. George W. ei valitettavasti voi olla ehdokkaana, mutta toivottavasti republikaanit löytävät jonkun yhtä isänmaallisen miehen siihen menessä.

Parhain terveisin

Peter