Täällä oli eilen kaupunkikarnevaali, New York City Marathon. Meillä oli henkilökohtainen kannustusmissio, meillä majaileva italialainen kaverimme Danilo juoksi oman ennätyksensä 35000 muun ohessa. Suomalaiset juoksijat pitivät niin matalaa profiilia ettemme huomanneet yhtäkään: huusimme siis anteliaasti Heja Sverige ja Norge paremmin lippuviritelmin tai kasvomaalauksin varustetuille naapurikansojen edustajille. Tunnelma oli mahtava, Bronxissa ja Brooklynissa oli valtavia rytmiryhmiä ja DJ:tä kaduilla kannustamassa mukana juoksevaa raptähti P. Diddyä. Jopa kotikatumme pahvilaatikossa majaileva asunnoton piristyi nähdessään Danilon kaulaan ripustetun suoritusmitalin.

Minusta ei ole maratoonariksi, mutta äiti ja Olli toivat minulle vaikuttavasti pakatut kävelysauvani viikko sitten. Testasin niitä lauantaina kotikulmilla Riverside Parkissa. Sieltä löytyi ihana aivan joen rantaa kulkeva kävely- ja pyöräilyreitti: 20 C lämmintä marraskuussa ja aurinko paistoi, ja pitkistä työpäivistä jumiutuneet hartialihakset aukesivat. Maraton-päivänä olinkin valmis sauvakävelydebyyttiin Central Parkissa ja Upper East Sidellä. Siitä huolimatta että newyorkilaiset eivät ihan vähästä hätkähdä, "kesähiihto" herättää runsaasti uteliaita katseita ja kommentteja metrossa, kaduilla ja puistoissa: "Onko tuo luistelua?" "Treenaatko talvea varten?" "Missä ovat suksesi?"