Talvi on saapunut New Yorkiin. Parina päivänä on satanut hieman lunta, joka on kuitenkin heti sulanut. Tänään tai huomenna on luvassa lisää. Eilen töihin mennessä oli viisi Celcius-astetta pakkasta, ja vastaan tuli mm. intialaisnainen, jolla oli paksu toppatakki sarin päällä ja kaulahuivi käärittynä kasvojen peitoksi niin tiukkaan että vain silmien kohdalla oli vähän rakoa. Pekan portugalinopettaja, brasilialainen Sidney, sanoi juuri kokeneensa elämänsä kylmimmän päivän, joka oli niin sietämätön, että hän lähtee jouluksi kotiin Sao Pauloon lämmittelemään. Tämä epätoivo kirvoitti Pekkaa ja erästä kanadalaista esitelmöimään Sidneylle pitkien kalsarien tärkeydestä.

Supermarkettien edessä on Thanksgivingistä lähtien myyty joulukuusia, ja eilen eräs mies raahasi omaa kuustaan metrossa. Me vietimme Thanksgivingiä Bostonissa Antin luona: Antti valmisti upean kalkkuna-aterian kaikkien trimmingien kera. Karpalokastike tosin piti tehdä kahteen kertaan, ensimmäinen satsi keikahti onnettomasti Antin kädenselän polttaen suoraan viemäriin. Muina ajanvietteinä yritimme päästä katsomaan intialaista Miss Universumia lähi-mallin kelloliikkeeseen (ei onnistunut, koska samaa näyttivät yrittivän liki kaikki Bostonin seudun intialaiset) ja onnettomasti vietimme älä osta mitään -päivää muovikortteja vinguttaen Wrenthamin outlet mallilla. Thxgiving on logistinen painajainen, koska kaikki yrittävät ajaa/lentää läheistensä kalkkunapöytään, joten valitsimme matkustusajankohdaksi itse kiitospäivän, joka oli jo yhtä hiljainen kuin jouluaatto puolen päivän jälkeen Suomessa. Paluumatka vaati tunnin ja 15 minuutin jonotuksen moninkertaisesti ylibuukattuun Chinatown-bussiin, mutta takanamme jatkui korttelin pituinen jono, joten olimme todella onnekkaita kun ylipäänsä mahduimme paikalle rekrytoituun minibussiin. Kuljettaja saapui Bostonin South Stationille New Yorkista, tyhjensi bussin, kaatoi lisää öljyä moottoriin, ja lähti saman tien kaahaamaan meitä takaisin New Yorkiin. Ruuhka oli paikoitellen vetoketjuliittymien kohdalla lähinnä Conneticutissa aikamoinen, mutta kuljettajan virtuoosimaisen kaistapujottelun ansiosta olimme kotona uskomattomasti liki viidessä tunnissa.

Nyt on meneillään lukukauden loppurutistus ja kaikenlaista työhön liittyvää niin paljon, että on vaikea päättää mihin kiireelliseen tehtävään seuraavaksi tarttua.