Glamöröösi elämä Isossa Omenassa tuntuu kumman samalta kuin puurtaminen tammikuisessa Helsingissä. Ei se aikavyöhykkeen muuttaminen mielenmaisemaan vaikuta hetkellistä häiriötä pitempään.

Uusi kotikaupunki tuntuu toisaalta arkiselta, toisaalta tavoittamattomalta. TV-kuvat Times Squaren neonvaloista täällä kaksikymmentä minuuttia niistä pohjoiseen tuntuvat yhtä epätodellisilta kuin valtameren takaa. Sitten kun siellä pilvenpiirtäjien välissä kävelee, asialla on todennäköisesti jonkin proosallisen jutun kuten WC-harjan tai hiustenkuivaajan perässä, ja elämys on yhtä ainutlaatuinen kuin maksalaatikon ja maitolitran osto Lönnrotinkadun Valintatalosta.

Pienet takaiskut pistävät kummasti puhtia työntekoon. Olen oudon tarmonpuuskan vallassa ja yritän saada pöydän puhtaaksi vanhasta ja uudet projektit alkuun. Valitettavasti se näkyy siten, että iltaisin olen ihan poikki. New Yorkin päättymätön viriketarjonta saa jäädä oman onnensa nojaan, kun jopa ponnistaminen lumivallien läpi lähikauppaan appelsiinimehugallonoita noutamaan tuntuu maratonin veroiselta suoritukselta.

Työkaverien myötätunto nosti kolhiintuneen itsetuntoni pikavauhtia ojasta. Meillä kaikilla menee nyt vähän huonosti. Larry ei pysty nukkumaan ja ryntäilee villisilmäisenä zombina ympäriinsä. Ison apurahapaketin deadline on maanantaina, mutta sen liitteet ovat juuttuneet fakseihin pitkin koillisrannikkoa. Hänellä on vaatimattomasti koko tulevaisuus pelissä.

Deidre valmistautuu psykologien laillistamistutkintoon. Koe koostuu saatanallisista monivalintatehtävistä. Vastavalmistuneelta filosofian tohtorilta tentitään luonnolllisesti ensimmäisen opiskeluvuoden peruskurssien nippeleitä, ja tentin suoritusyritys maksaa suunnilleen tuhat dollaria - sitä ei juuri ole varaa reputtaa.

Pikku kopperossaan hengitysilmansakin jakavat Em ja Steph ovat olleet viikon verran vuoteenomina ankarassa influenssassa. Jim ja Bev ovat puolestaan toinen toistensa tukassa. Koulumme on surullisenkuuluisa ahtaudestaan, ja muutaman neliön työhuone on kahdelle täysin vastakkaiselle persoonalle liian pieni. Jimin työpöytä on 1/32-tuuman tarkkuudella järjestyksessä: tietokoneen on oltava puhdas sisältä ja ulkoa. Bevin tavarat ovat mytyssä lattialla seinähyllyn romahdettua. Uskonnolliset erimielisyydet eivät hirveästi auta asiaa: toinen on uudestisyntynyt kristitty, toinen harras juutalainen, ja kumpikaan ei ymmärrä toisensa pyhäpäiviä tai ruokarituaaleja. Seuraan jännityksellä, muodostuuko naapurihuoneestani Israel ja Palestiina, mutta tilannetta komplisoi se että pidän kovasti kummastakin.