Olen ollut niin töihini uppoutunut, että minulta jäi tyystin huomaamatta että toinen demokraattien jäljelläolevista kärkiehdokkaista, hyvähiuksinen senaattori John Edwards, kävi heittämässä puhekeikan ihan kulmillamme omassa yliopistossani; tosin taisivat hänet missata melkein kaikki naapurimmekin. New Yorkin osavaltion esivaalit ovat näet maaliskuun alussa, jos silloin nyt enää mitään äänestettävää on jäljellä.

Edwards lupaa tietty hyvää ja kaunista - lopetetaan vapaakauppa, pidetään työpaikat Amerikassa, annetaan viluiselle köyhälle tytölle lämpöinen takki. Hänhän on kehittänyt miljoonaomaisuuden lakimiesurallaan ajamalla synnytyksessä vaurioituneiden tai muuten kammottavasti silpoutuneiden lasten vahingonkorvauskanteita. Mutta enemmän kuin hänen vaalisaarnojaan olisin mielelläni kuunnellut hänen hassua etelävaltioiden murrettaan, joka kuulostaa korvaani edelleen lapsen jokellukselta, vaikka viime talven Etelässä asuinkin.

Toinen kotikulmiini liittyvä yllätys on että e-lehti The Morning News väittää että kotipostinumeromme, 10027 eli Morningside Heights, on New York Cityn boheemein alue.

Rohkenen vastustaa - korkeita kerrostaloja, kuollutta yöelämää (jollei Barnardin tyttöjen tyynysotia lasketa), keskinkertaisia baareja ja nuupahtaneita etnisiä ravintoloita.

Tai, no, ehkä juuri nuo tekijät ovat ratkaisevia. Ehkä sotken juppiuden ja boheemiuden? Jos 21. vuosisadalle päivitetty boheemielämä tarkoittaa tuberkuloosin, ompelijatyttöjen ja nälkätaiteilijoiden sijaan virttyneitä collegehuppareita, venähtäneitä sweatpantseja, kalustettuja vuokrayksiöitä, kuihtuvia IKEAn jukkapalmuja ja sitä että lähikuppilan ylikoulutettu ja alipalkattu tarjoilija ääntää ranskaa pelottavan oikein, tämä on ihan oikea osoite. Jokin kipinä tästä jättimäisestä makuuhuone-erämaasta silti puuttuu, vähän kuin Helsingissä Krunikasta, Lauttasaaresta tai Munkkiniemestä.

Sex and the Cityn viimeinen tuotantokausi päättyy tänään täällä loppujaksoon juuri nyt. HBO:ta omistamattomana en sitä katsele kotiruudustani, mutta ei niin väliäkään. Ostin joulukuussa tuoreen 5. tuotantokauden DVD:llä, mutta jotenkin en ole tullut jaksoja katselleeksi ensimmäistä lukuunottamatta. Täällä on niin monenlaista tarjolla ja aikaa niin rajatusti, että elämä katodisäteiden varjossa tuntuu hukkaan heitetyltä; eskapistisen unelman voi säästää jotakin muuta elämänvaihetta varten. Aavistelen jo nyt, miten hirveä ikävä minun tätä kaupunkia vielä joskus tulee.