Keskustelu homoliitoista ja homopareja vihkimään ryhtyneiden pappien ja pormestarien ja rabbien osakseen saamat erilaiset sanktiot täyttävät edelleen amerikkalaisten lehtien palstatilaa, samoin se tosiasia, että yhdessä osavaltiossa solmittu liitto ei välttämättä ole lainvoimainen toisen osavaltion silmissä. Lainsäädännöllinen kädenvääntö miehen ja naisen välisen suhteen erityisestä pyhyydestä tuntuu erikoiselta maassa joka joka käänteessä korostaa kirkon ja valtion täydellistä eroa. Olen aivan kyllästynyt hedelmättömään keskusteluun ja toivon että asiasta tulisi pian nonissue. Jos naisen ja miehen välisen suhteen pyhyys kestää Britneyn taannoisen 50 tunnin pikaliiton, suon vihkioikeudet mielellään vastaavalla tai vähän vakavammallakin intentiolla liikkeelle olijoille sukupuoleen katsomatta.

Itse olen hairahtunut perinteiseen kirkon ja valtion siunaamaan heteroseksuaaliseen parisuhteeseen, verotusstatukseltanikin olen ilmeisesti married filing jointly; pienoisena feminismin rippeenä sentään säilytin naimisissa olevana naisenakin tyttönimeni. Siksi hieman yllätyinkin kun terveysvakuutusyhtiöni byrokraatit ovat leiponeet aika selkeän sukupuoli-identiteetin omaavasta heteronaisesta transgender-ihmisen.

Kun armas puolisoni Peter Elk monen mutkan jälkeen saatiin ilmoitettua työnantajani terveysvakuutuksen piiriin, noin kuukauden odottelun jälkeen postista putkahti sairausvakuutuskortti jossa luki Pekka Hikvonen. Peter-parka sompaili läpi terveysvakuutusyhtiön puhelinrobotit, ja pääsi lopulta tavaamaan nimensä oikein ihan aidolle asiakaspalveluihmiselle, sillä seurauksella että taas monen viikon odottelun jälkeen perheeseemme saapui uusi muovinen sairausvakuutuskortti henkilölle nimeltä "Anna Pekka Hirvonen".

Päätimme luopua uusista nimenoikaisuyrityksistä, mutta kieltämättä minua on hieman kalvanut skenaario siitä, että kun bussin töytäisemänä verissä päin rukoilemme ensiapupalveluita päivystyspolilla, meidät käännytetään joka paikasta koska henkilöpaperimme eivät täsmää vakuutusyhtiön tietokannan kanssa. Ja koska tietokone ei voi olla väärässä, meillä mitä ilmeisimmin on väärennetyt henkilöpaperit... Niinpä sitten vääntäydyin tänään taas vaihteeksi yliopiston terveysvakuutustoimistoon - taitaakin vasta olla kymmenes kerta tässä vuoden aikana. Ystävällinen latinoneiti salli minun kurkata näyttöruudultaan, miltä perheemme näyttää, ja ta-daa, please meet Mr. Pekka Hikvonen ja Ms. Anna Pekka Hirvonen. Selitin kärsivällisesti mitkä nimemme oikeasti ovat ja miten ne kirjoitetaan. Eladia-neidin kynsilakka ei kuitenkaan ollut vielä ihan kunnolla kuiva, ja hänen mielenkiintoaan vei myös huoneen nurkassa intensiivisiä katseita heittelevä tumma ja komea kiinteistöpalveluiden uros. Multitaskaava Eladia siis vain vilkaisi shekkiäni (johon nimeni on painettu) ja vakuutti osaavansa ja kerkeävänsä tehdä muutokset tietokantaan ihan itse joskus myöhemmin iltapäivällä.

Jään siis odottelemaan parin viikon päästä tulevaa kirjettä uusine muovikortteineen, joista sitten selvinnee, mitkä nimemme ja sukupuolemme vastaisuudessa ovat. Mahtaakohan parisuhteellamme vielä sittenkin olla lain turva takanaan viranomaisten silmissä?