[Helsinki]
Kotimaassa oleilu on muuttunut niin pökerryttävän kiireiseksi että bloggaaminen on listassa viimeisenä. Suomen eksoottisuus on kadonnut samoin kuin kirkas talvisää, uponnut tuttuuteen ja harmaaseen sohjoon. Hyvien ystävien, työtoverien ja oman rakkaan perheen lämpö tuntuu silti ihanalta. Ja sekavia metaforia jatkaakseni henkiseen Maamme-kirjaani on rokotukseksi koti-ikävää vastaan koodattu bussikiertelyä Friisilässä, liukastelua Meilahdessa ja Munkkiniemessä, eksyilyä Kuitinmäessä, kahlaamista Kampissa, sauvakävelyä Tapiolassa, rapaa Ruskeasuolla ja hortoilua Herttoniemessä. Kiitos kaikille teille jotka olette ottaneet kiertolaisen vastaan koteihinne!

Sen sijaan amerikkalainen elämäni vaikuttaa etäiseltä unelta. Puhelut ja sähköpostit sieltä päin ovat ohuita ulokkeita ihan toisesta todellisuudesta. Outoa ajatella että näillä näkymin tömpsähdän takaisin rapakon taakse sunnuntai-illaksi. Jännitän, onko vastassa mini-kulttuurishokki vai solahtaminen takaisin toisenlaiseen arkeen.