Edessä on kammottava viikko - lähden torstaina kokousmatkalle Floridaan, ja sitä ennen on kasautunut tekemistä enemmän kuin pariin viikkoon yleensä. Loppukokeita, käsikirjoituskommentteja, puhelinhaastatteluja, esityksen laadintaa. Koska näännyttävä työmäärä selvisi jo lauantaina, fiksun ennakkovarautumisen ja viikonlopputöitten sijaan latasimme akkuja laiskotellen. Velipoika ajeli meille Bostonista, ja pääsimme nauttimaan New Jersey Turnpikesta Antin baby-SUVista käsin. Autoilu onkin ainoa oikea tapa saada käsitystä naapuriosavaltiostamme.

NJ kutsuu itseään Garden Stateksi. Vaikka lukemalla Richard Fordin erinomaiset kirjat The Sportswriter ja Independence Day kiinteistövälittäjien puutarha-Jersey jotenkin hahmottuukin öljynpuhdistamoiden, kaislarämeikköjen, spagettiliittymien ja konttisatamien takaa, keskimääräiselle läpikulkijalle loppumattomat strip mallit ja omakotitalomatot ovat todempaa maisemaa, samoin monenlaiset uudet ja vanhat siirtolaiskerrokset. Asbury Parkiin suuntautuneen rappioromanttisen pyhiinvaelluksen (lue Peter Elkistä) lisäksi autoilimme mailien mittaisella mutta vain parinsadan jaardin levyisellä asutusriutalla Jerseyn rannikolla ihmettelemässä miten tiuhaan ihmiset ovat valmiit beach housensa rakennuttamaan.

Sitten kävimme katsomassa Princetonin kampusta. Olen aina luullut ko. paikkaa vähän nuhjuiseksi, mutta kadut sykkivät kevätkarnevaalia ja capoeiraa, ja joka paikassa vaelteli preppyjä isejä ja äitejä katsastamassa isänmaan toivonsa kanssa vastaako opiskelumiljöö perheen vaatimustasoa. Jos kriteerinä on se, että vaatekaupassa myydään Marc Jacobsia, Dolce&Gabbanaa ja Lilly Pulizeria, siitä vaan lähettämään lapsia korkeamman opinnon tielle. Rakennusten tyyli ei sinänsä hirveästi eronnut esimerkiksi Harvardista. Ympäröivä seutu oli täynnä mitä upeimpia puutarhoja ja taloja - tuli vaikutelma itseensä sulkeutuneesta ja tyytyväisestä, muuhun maailmaan vähän hajurakoa ottavasta paikasta. Kontrasti oli suuri läheiseen Rutgersiin, valtionyliopistoon, jonka ohitse myös ajoimme.

Matka Jerseyhin ei ole mitään ilman IKEA-visiittiä - tietysti poikkesimme siellä, vaikka 12-kaistaisen turnpiken exit-helveteissä sekoiltuamme jouduimme heittämään lenkin Newark Internationalin kautta. Heräteostin itselleni nojatuolin, kun olen vähän kaivannut mukavampaa lukupaikkaa makuuhuoneeseen. Lisäksi tajusin, että IKEAn ruokatukusta oli ainutkertainen mahdollisuus tempaista mukaan kassillinen hiilihydraatteja skandimakuun: Marabouta, mazariinileivoksia, Abban ranskalaista sipulisilliä, kuningatarhilloa, Dumle-karkkeja koti-ikävää torjumaan.

Sunnuntaina meillä oli huonompi tuuri sään suhteen. Kesän lämpö ja lupaavan aurinkoinen aamu kääntyi hetkessä hyiseksi sateeksi, vaikka lähdimme liikkeelle korkein toivein ja aurinkoa vastaan voideltuina. Syöminen jäi ainoaksi ajantappokeinoksi: ukrainalaista diner-ruokaa East Villagessa ja argentiinalaista pihvi-illallista Amsterdam Avenuella. Tänään on sade jatkunut - ehkä hyväkin, vähemmän huokutuksia luistaa rästihommien teosta.