Ulkoa huikaisevasta auringonpaisteesta sisään tullessa luolamainen pimeys yllättää. Nyt on kevät: rakastavaiset latinoteinit roikkuvat Riversiden kiviaidalla ja on mahdoton löytää kirsikkapuuta jota joku aasialainen opiskelija ei ihailisi (mielellään kameran kera). Puistossa oravat juoksevat hormonihippaa. Riverside Parkin käytävillä näkyy aidasta kiinnipiteleviä rullaluistimilla horjahtelevia noviiseja ja talvenvalkeita sääriä juoksushortseissa.

Koko alkuviikon on satanut. Koska sade on ihan legitiimi syy jäädä pois töistä (voihan töitä tehdä kotonakin), nukkavieruunnuin eilen pitkälle iltaan makuhuoneessa laskujeni ja lomakkeitteni ääressä ihmetellen laukovatko sadepisarat autojen varashälyttimiä vai miten ne voivat huutaa liki taukoamatta koko päivän. Iltakahdeksalta tuntui että pää räjähtää raittiin ilman puuttesta. Vaikka ulkona oli film noir -sää - sadetta, sumua ja pimeää - ponnistin lähideliin kimmokkeena avokadon noutaminen TV:n edessä suoritettavaa guacamole+chipsit+tosi-TV -rituaalia varten.

Verrattuna makuuhuoneen ankeuteen jopa nuupahtanut Morningside Heights alkoi äkkiä tuntua sykkivältä metropolilta: en mennytkään kotiin vaan tallustelin päämäärättömästi Broadwayta tihkusateessa avokado taskussa. Ohitseni käveli pariskunta, joka raahasi täysillä jumputtavaa rumpukonetta. Huomasin, että kotikadullani kävelee myös tyylikkäitä ihmisiä, Barnardista purskahteli kadulle bileporukoita, ravintoloissa oli jo kevään varalle terassiviritelmiä. Menin paikalliseen lehtimyymälään meditoimaan, miksi tämä maailma tarvitsee New Jersey Brides -nimistä lehteä. Vanhempi myyjä perehdytti uutta aivan ummikkoa kassakoneen saloihin, taustamusiikkina oli jokin Brahmsin sinfonia, ja tuntui suunnattoman hyvältä kun oli kerrankin aikaa vapaaseen hortoiluun. Kotimaanosan kaipuukin lievittyi britti-Voguella.

Seuraavaksi ylitin kadun ja poikkesin aasialaiseen marketiin. Puutteellinen korean taito haittaa ruoka-aarteisiin tutustumista. Ajattelin ensin ostaa mielikuvituksettomasti sushia, mutta koska olin kerrankin matkassa kiireettä ja ilman painavia kantamuksia, löysin myymälän perältä tusinaa erilaista kimchi-herkkua ja tietysti Krispy Kreme -donitseja. Näitten antimien kanssa leiriytyminen Bachelor-jakson ääreen tuntui jo juhlalta - loppukauden ajan nimittäin kanadalaissyntyinen New York Giantsin nuori, rikas ja komea futaaja Jesse Palmer etsii äitiä tuleville lapsilleen parinkymmenen toinen toistaan täydellisemmän naisen joukosta.

Tänään on itse asiassa huomattavasti suurempi tosi-TV-merkkipäivä: The Apprentice ja American Idol huipentuvat livefinaaleissa. Työkaverini tuskailivat että joutuu sukkuloimaan kanavalta toiselle, jotta voisi seurata molempia. Minä sain jo eilen riittävän fiksin - tuijotin myös kuinka nipin napin parikymppinen nainen ja mies leikeltiin täysin uuteen uskoon Extreme Makeoverissa. Mukavana käänteenä yhteiset postoperatiiviset turvotuskokemukset ja arpikudoksen kehittymisen vertailut lähensivät näitä alunperin toisilleen vieraita sankareita siten, että puolet ohjelmasta saimme ihailla nenät teipeissä olevan pariskunnan kielisuudelmia. Ehkäpä siksi maltan poistua The Donaldin lumoista kuuntelemaan aitoa naisjohtajaa, Irlannin Tarja Halosta, ex-presidentti Mary Robinsonia, joka tulee nyt luennoimaan asuntolaamme ihmisoikeuksista.