Olen vähän huolissani miehestäni. Entinen amerikkaskeptikko rakastaa New Jerseytä, osaa nimetä puolet senaattoreista ulkonäön perusteella ja on niin riippuvainen PBS:stä ja CSPANista että kun joskus täältä palaamme, Kalevankadun parvekkeelle tullee yrttitarhan sijaan satelliittilautanen. Autokuume on jo dokumentoitu. Viimeisenä villityksenään se meni ostamaan countrylevyn. Mitähän seuraavaksi?

Juuri nyt on elo melkoisen kivutonta - joskohan täkäläiseen tyyliin olisi vain solahtanut mukaan. Koti-ikävä ei erityisesti vaivaa: Amerikassa asuminen on helppoa ja mukavaa. (Tosin ei lasketa mukaan viranomaisasiointia: helmikuusta asti käynnissä ollut verotodistusprosessimme karahti kuiville koska emme edelleenkään näy verotoimiston systeemeissä. Ennakkoveroshekki kyllä lunastettiin, mutta kirjautui tietysti eri ATK-systeemiin. Verotoimiston virkailija neuvoi ainoastaan aloittamaan todistuksenhakuprosessin uudestaan alusta. Ensi viikolla pääsen myös taas käymään terveysvakuutustoimistossa - Eladia-neiti haluaa pitää yllä ystävyyssuhdettamme pyytämällä minua tuomaan pieniä shekkejä parin kuukauden välein.)

Helppoudessa kyse ei ole pelkästään kielestä. Maahanmuuttajalle elämän New Yorkissa tekee helpoksi sen, että kaikki muutkin ovat muukalaisia. Minulle tämä konkretisoitui eilen, kun pidin esitelmää Einsteinin diabeteslääkäreille. Annan joskus itselleni vähän anteeksi ajatuksen sameutta ja vastarepliikkien hitautta kun en puhu englantia äidinkielenäni. Havahduin äkkiä siihen, että paikan ylilääkäri, joka grillasi minua piinallisen terävästi, puhui englantia lievällä itäeurooppalaisella tai israelilaisella aksentilla. Menetin välittömästi tekosyyni älylliseen laiskuuteen.

Helppoutta ei ehkä kuitenkaan kannata yliyleistää. Tutkimuslaitoksesta toiseen kiertävät aivotransplantit, joiden kohdalla amerikkalainen unelma (tai ainakin homeownership ja minivan) varsin todennäköisesti toteutuu, eivät välttämättä edes kuulu niihin joita Lady Liberty alun perin kutsui helmoihinsa sanoessaan: "Give me your tired, your poor, your huddled masses yearning to breathe free, the wretched refuse of your teeming shore." Liberty-rouvan kutsu on ovela: työvoima on tervetullutta, laillisesti tai laittomasti, mutta viluisille kodittomille massoille rouva lupaa ainoastaan valaista kultaita porttia lyhdyllään.