<$BlogRSDUrl$>
When it rains, it pours 

maanantaina, toukokuuta 10, 2004

Juuri kun saimme eilen varattua lomailulennot Kaliforniaan töissä selvisi että minulle tarjoutui varasijapaikka matkaamme seuraavalle viikonlopulle jonkin liittovaltion viraston kokonaan maksamalle kokousmatkalle San Diegoon. Luvassa hyvää seuraa ja trooppinen resort, miten ihmeessä voisin kieltäytyä?

Matkaan sisältyy silti kysymysmerkkejä, sillä kokoushotelli on ihan täynnä, joten majoitus edellyttää temppuilua. Ja jos takaisin pitää kiiruhtaa redeye-lennoilla ja lentokentältä suoraan luennolle, pitää vielä pohtia reissaamisen mielekkyyttä. Varsinkin kun nyt on muutenkin kamala hoppu kaikenlaisten työasioiden kanssa. Jos olisi yhtään joustonvaraa, kannattaisi tietysti ottaa viikko lomaa ja ajella hiljaksiin San Franciscosta San Diegoon viinitarhoja painottaen, sillä Memorial Dayn vuoksi matkojen väliin jää ainoastaan kolme työpäivää. Näillä näkymin Itärannikolle on kuitenkin palattava, sillä kesäkuuni näyttää äärimmilleen pakatulta.

Eilen mietiskelin, onko edes järkevää hoputtaa itseään työntekoon asettamalla lomamatka takarajaksi kiireen keskelle. Ainakin tänään edessä olevalla pikku hengähdystauolla tuntuu olevan piristävä vaikutus, olen jaksanut huhkia ikäviä rutiinijuttuja ja kirjoitushommia pois. Muuten alkukesä näyttäisi ihan Sisyfuksen urakalta, yhden valmiin asian tilalle tulee jatkuvasti kolme keskeneräistä. Viime viikolla odottelin vireillä olevia yhteistyöprojekteja pöydälle, ja tulivathan ne sieltä - kaikki kolme yhtä aikaa tänä iltana, kaikkiin pitäisi reagoida HETI. Lopputenttikin huomenna on, tietysti.

Kummallinen tämä matkasuma kyllä on, sillä olen ensimmäisen ja ainoan kerran käynyt Kaliforniassa 15 vuotta sitten. Nyt pitäisi sitten tuottaa hiilidioksidipäästöjä viikon välein... Kannettavan tietokoneeni akun kuntokin kertoo että elämäni ei ole ollut kovin liikkuvaa viime aikoina. Tilasin Ebaylta uuden puhkikärähtäneen 5 minuuttia varausta pitävän nykyisen tilalle jotta voin tehdä töitä lentokoneessa tarpeen vaatiessa.

Eskapistisesti en ole aiheesta aiemmin jaksanut kirjoittaa, mutta tietysti kaiken tämän räpeltämisen keskellä olen kauhuissani seurannut koko ajan paisuvaa Irakin vankilakidutuskriisiä: New Yorkerissahan oli aiheesta jokin aika sitten paljastusreportaasi. Enemmän kuin mistään muusta kertoo koko juttu niistä onnettomista sotkuista jota syntyy kun gung ho -mentaliteetilla varustettu tuskin koskaan kotimaastaan poistunut ja huonosti palvelukseen valmennettu reserviläislauma rynnistää "luomaan järjestystä" täysin vieraisiin oloihin. Nykyhallituksen mustavalkoistava ja bolsevistinen jos et ole meidän kanssamme olet meitä vastaan -valtapolitiikka ja omaperäiset Geneven sopimuksen "tulkinnat" selkeyttävät tilanteen rivimiehen ja -naisen kannalta päivänselväksi: koska irakilaiset vangit ovat evil, heitä on tietenkin oikeus kohdella kuin eläimiä.

This page is powered by Blogger. Isn't yours? Listed on Blogwise