Ihan vain pikainen elonmerkki. Olen huhkinut olan takaa pois kotimaisia töitäni jotta asiani olisivat mahdollisimman kunnossa kun Suomi karkaa lomille. Toisella kädellä hoitelen akateemisia rituaaleja - jos esitarkastus menee suunnitellussa aikataulussa, väitöstilaisuuteni osuu parhaaseen pikkujoulusesonkiin, joten yritän aamuhämärissä murteellisesti mökeltää täältä valtameren takaa asiaankuuluvia tila- ja juhlavarauksia. Kaikkea ei tietenkään mitenkään ehdi eikä jaksa, mutta asiat alkavat olla kohtuullisessa mallissa. Minulla on jopa vastaväittäjä - en voi olla hihkumatta samaan ihq!-sävyyn kuin olisin saanut uuden ihan oman barbin - tai pikemminkin Ken-nuken.

Deidre ja minä olemme ihan kuitteja. Meillähän on joka maanantaiaamu pikku seremonia, jossa asetamme itsellemme viikon tavoitteet ja tarkistamme miten edellisen viikon tehtävät toteutuivat. Vuoden varttuessa tavoitteiden määrä tuntuu karanneen käsistä. Nyt on alkanut tuntua että virittelemme itsellemme oravanpyörää. Minulla on kaksi Supernainen-T-paitaa, jotka ovat nykyään kestokäytössä: tarvitsen ilmeisesti supervoimia että selviän ihan vain tavallisesta keskiviikosta. Tänään lintsasin uuvuttavan kolmen tunnin aamuluennon. Halajamme molemmat lomalle, minkä paljastaa päätön kikatus ja se, että uutteran näköinen Deidre paljasti lataavansa kannettavalleen mp3-tiedostoja sen sijaan että hahmottelisi afrosentriseen maailmankuvaan perustuvia psykoterapiakehitelmiään.

Ensi viikolla on kesälukukauden finals-viikko (esseevyöry aaaargh), huomenna puolestaan koulutusohjelmani kesäbileet - luvassa ainakin rommiboolia ja paistettuja keittobanaaneja. Bileistä starttaan Chinatown-bussilla kohti Bostonia. Vaikka juhannusaattooni sisältyykin siellä työpalaveri, maiseman vaihdos tekee hyvää. Ja kaikella kunnioituksella Suomen sadesäitä kohtaan, täällä on luvassa lämmintä ja aurinkoista. Viikonlopun New York Timesin matkailuosassa oli muuten Helsinki-spesiaali (yhdessä Ugandan kanssa). Häpeäkseni opin jutusta jotain uutta kotikaupungistani - mikä ihmeen Arctic Ice Bar?