Tuntuu ehkä uskomattomalta, mutta tajusin Ronald Reaganin kuolleen vasta eilen kun tulin matkoilta kotiin ja silmäisin New York Timesin etusivua / kuuntelin fiksua miestäni. No, silloin loksahti kohdalleen miksi joka puolella San Diegoa näkyi viikonloppuna jättiläistähtilippuja puolitangossa - oletin sen muuten jotenkin johtuvan Memorial Dayn jälkimainingeista tai Victory in Europe -päivästä.

Kumminta oli että selailin hotelli-TV:n viitisenkymmentä kanavaa sekä lauantaina että sunnuntaina: Opin kaiken O.J. Simpsonin elämästä ja oikeusjutuista Nicole-vaimon kuoleman jälkeen, katsoin puolikkaan korismatsin, ja lisäksi haaviin osui piirrettyjä, vähän jotain westerniä, laihdutusvempain-infomerciaaleja, varhainen Dawson's Creek -jakso, meksikolaista novelaa ym. tärkeää. Mutta jos ajankohtaisuutisia jostakin tuli, ne upposivat olut-, luottokortti- ja pikaruokamainoksista ja sääspoteista koostuvaan kuvapuuroon, eivät tajuntaani.

Olen joskus aiemminkin miettinyt kun sireenit huutavat ja kopterit jylläävät tavallista tiiviimmin asuntomme liepeillä, mistä saisin nopeasti luotettavaa ajankohtaistietoa. Ehkä olen medialukutaidoton, mutta minusta täällä lukemattomien informaatiolähteiden tulvassa esiohjelmoidut soittolistat, mainoskatkot ja viihdeohjelmat vievät voiton, ja ajankohtaisia uutisia saa etsimällä etsiä. Paikallismyöhäisuutiset esimerkiksi ovat katselukelvottomat, koska ne koostuvat miltei kokonaan human interest- ja loppukevennysmateriaalista: iltapäivällä videoitu pitbullin raatelema pikkutyttö Queensista esitellään perinpohjin, mutta muuten paikallinen elämä ja tuoreet uutiset jäävät hämäräksi, paitsi jos on kyse Michael Jacksonin tai Laci Petersonin oikeusjuttujen tuoreimmista käänteistä. Viihteellisyys vie voiton tiedontarpeesta. PBS, C-SPAN ja NPR tarjoavat asiaohjelmia ja uutisia, mutta niiden julkisrahoitteisuus ja resurssien rajallisuus näkyy usein jonkinlaisena hitautena ja kömpelyytenä. Maksullinen CNN taas tarjoaa uutisia niin musertavin yksityiskohdin, että metsä katoaa helposti puilta ja yleiskuvaa on hankala saada.

Huomaankin nojaavani uutistentarpeessani internet-uutislähteisiin, kuten BBC online, ja päivän lehteen. Lehden suhteen olemme onnekkaita, NY Times sentään noteeraa että maailmaa viiden borough'n ulkopuolellakin on olemassa, vaikka lehdessä onkin aivan liikaa sivuja ja liitteitä ja selvä viihde-, sosiaaliporno- ja lifestylepainotus.

Amerikkalaisessa pikkukaupungissa asiat ovat onnettomammin. Abu Ghraibin vankilakriisi puhkesi kun olin Floridassa - Orlandon paikallisessa konservatiivisessa päivälehdessä asia kyllä noteerattiin, mutta sen verran vähäisellä palstatilalla ja niin kummallisessa valossa että tajusin asian mittasuhteet vasta kotona. Amerikkalaisten näennäinen piittaamattomuus muusta maailmasta saattaa siis olla joskus ihan puhtaasta tiedonpuutteesta kiinni. Ja tiedonpuute ruokkii suurempaa välipitämättömyyttä.

No, nyt kaupalliset kanavat ovat päässeet vauhtiin ja Ronnie-tribuutteja suoltuu kellon ympäri. TV on katselukelvoton, kuten tavallista.